Jage haastoi minut jokin aika sitten visioimaan Helsingin tulevaisuutta. Haaste oli tullut alun perin Rikulta. Otan haasteen vastaan, mutta paloissa. Nyt esittelen ensimmäisen hengentuotokseni kaupungin tulevaisuudesta, lähinnä vapaaseen tilaan ja joukkoliikenteeseen liittyen. Jatkan myöhemmin lisää, toivottavasti.

Yhdyn pitkälti Jagen ja Tapsan vaatimuksiin epäkaupallisesta tilasta, niin kulttuuriareenoiden ja muiden vapaiden tilojen muodossa kuin vaikkapa sähkökaappi-ilmoittelunakin. En kirjoita tästä kuitenkaan tämän enempää nyt, kun olen pääsääntöisesti täysin samaa mieltä kuin edelliset kirjoittajat.

Laajentaisin tilan käsitettä myös virtuaalimaailmaan. Fyysisten epäkaupallisten tilojen lisäksi minun Helsinkini toimisi aktiivisesti verkossakin. Jo nyt tuhannet nuoret hengailevat virtuaalinuorisotalolla. Perinteinen nuorisotalomalli ei välttämättä kaikilta osin enää vastaa atomisoituneen sukupolven tarpeisiin.

Ihmisten verkottumista ja kohtaamismahdollisuuksia tulevaisuuden Helsinki tukisi muun muassa laajentamalla langatonta verkkoa kattamaan koko kaupungin. Kaikista mahtavinta toki olisi, että tämä kaikki olisi ilmaista käyttäjilleen. Tietenkään tarve oikeille tiloille ei katoa verkon myötä, mutta verkko tarjoaa uusia mahdollisuuksia. Kaupunginvaltuuston lehtereille ei mahdu eikä vaivaudu paljoakaan ihmisiä, mutta verkossa voisi seurata kuumia keskusteluja reaaliajassa vaikka kotoaan.

Vaikuttaa varmasti hieman toistolta muiden Helsinki-visioihin nähden, mutta minun kaupunkini keskusta olisi vapaa autoista – ilman keskustatunnelia. Helsingin raideliikenne olisi laajentunut ja kaupungin metrokartta muistuttaisi vaikkapa Oslon metrokarttaa. Oslon heitin esimerkiksi, koska kaupunki on suunnilleen Helsingin kokoinen.

Keskusta-autoilu olisi tukahdutettu muun muassa tietullien ja korkeiden parkkimaksujen avulla. Hiilivoiman sijaan Helsinki panostaisi energiantuotannossaan ekologiseen kestävyyteen, esimerkiksi tuulivoimaan. Tuulipuisto Helsinkiin.