Onpa kirjoitustauko taas venähtänyt. Todistukseksi siitä, että olen tässä välissä jotain muualla kuitenkin kirjoittanut, mainostan Nuorisotutkimusverkoston Talonvaltaus liikkeenä - miksi squat ei antaudu -julkaisua. Olen kirjoittanut siihen yhden artikkelin 1980-luvun puolessavälissä toimineesta Freda 42 -talonvaltausliikkeestä, josta teen parhaillaan pro gradu -tutkielmaani.

Talonvaltausjulkaisu löytyy osoitteesta www.nuorisotutkimusseura.fi/julkaisuja/talonvaltaus.pdf.

Kannattaa tutustua!

Alla ote julkaisutiedotteesta:

Talonvaltaukset ja niiden ympärillä käytävä keskustelu on viime aikoina kiihtynyt. Joukko valtaajia on pyrkinyt ottamaan luvatta käyttöönsä useita eri tiloja tarkoituksenaan autonomisen sosiaalikeskuksen perustaminen. Talonvaltaukset ovat Suomessa tyypillisesti nuorten ja nuorten aikuisten kansalais­toimintaa. Valtaukset ovat olleet viime vuosina näkyvästi esillä julkisuudessa. Toiminnan versot löytyvät jo kolmen vuosikymmenen takaa, mutta 2000-luvun jälkeen noussut nuori sukupolvi on puhaltanut liikehdintään uutta tuulta.

Nuorisotutkimusverkoston julkaisu Talonvaltaus liikkeenä - Miksi squat ei antaudu? tarttuu ajankohtaiseen aiheeseen monipuolisella ja tuoreella otteella. Julkaisun kirjoittajina ovat laaja joukko talonvaltausten ja nuorisoliikehdinnän pohdiskelijoita aina nuorisoasioista vastaavasta ministeri Stefan Wallinista talonvaltaajiin, kansanedustajiin ja tutkijoihin. Kyseessä on ainutlaatuinen kokoelma, sillä talonvaltauksia ei ole Suomessa aiemmin käsitelty näin laajasti. Julkaisu luo dialogia ja ymmärrystä eri osapuolten välille, auttaa hahmottamaan törmääviä tulkintoja ja vahvistamaan avoimen kansalaisyhteiskunnan periaatteita.

Kirjoituksissa käsitellään muun muassa talonvaltausten historiaa Suomessa, suomalaisten talonvaltausten vertailua ulkomaisiin, vuorovaikutusta hallinnon ja talonvaltaajien välillä sekä autonomiaa ja nuorten omaehtoista toimintaa.

Elokuisen Palestiinan-matkan raportit löytyvät vihdoin Vasemmistonuorten Palestiina-kampanjan verkkosivuilta kuvineen. Käykäähän tutustumassa.

***

Blogi on ollut viime aikoina varsin hiljainen, ei vähiten siksi, että kirjoitan gradua. Kirjoittelen taas asiaa tänne, kun provosoidun tarpeeksi. Yritän kuitenkin pitää valmistumista päätavoitteenani. :)

Tänä aamuna oli nuorisolautakunnan ylimääräinen kokous, jossa päätettiin Elimäenkadun vallatun talon kohtalosta. Lautakunta päätti merkitä tiedoksi nuorisoasiainkeskuksen selvityksen Elimäenkatu 15 B:n tilanteesta (Raksystemsillä teetetty kuntoarvio). Selvityksen perusteella lautakunta päätti olla vuokraamatta kiinteistöä Vapaa katto -yhdistykselle talon huonon kunnon ja turvallisuus- ja terveysriskien vuoksi. Lautakunta velvoittaa lisäksi nuorisoasiainkeskuksen jatkamaan yhdessä valtaajien kanssa uuden, kestävämmän ja turvallisemman kohteen etsimistä. Kokouksessa tuli ilmi, että muutamia sopivia paikkoja saattaa olla tiedossa lähiaikoina.

Kuten aikaisemmin mainitsin, kuntoarvio antaa yksiselitteisesti kuvan, että Elimäenkadun tilat ovat käyttökelvottomat nuorisotoimintaan. Valtaajat ovat esittäneet osin perusteltua kritiikkiä kuntoarvioon liittyvää kustannusarviota kohtaan. Osan kunnostustöistä voisi aivan hyvin tehdä talkootöinä. Tämä ei kuitenkaan poista sitä faktaa, että kaikki mahdollinen talkootyö otettuna huomioon kunnostus silti maksaisi kolminumeroisen tuhatmäärän euroja.

Valtaajat ovat sitä mieltä, että kustannusarvioon vetoaminen kuvastaa poliittisen tahdon puutetta. Näin ei kuitenkaan ole. Poliittista tahtoa on erityisesti nyt sen varmistamiseksi, että valtaajat oikeasti saavat sosiaalikeskuksensa. Kustannuksia olennaisempaa lautakunnan päätöksessä on, että Elimäenkadun talo on aidosti täysin pommi, valitettavasti. Käytännössä esimerkiksi kosteusvaurioita on kaikissa kerroksissa. Ote kuntoarviosta:

3. kerros: Kiinteistön takaseinä on kastunut laajalti. Sade- ja sulamisvedet pääsevät rakenteisiin. Kylpyhuoneen seinä- ja lattiapinnat ovat kastuneet laattapinnoitteen alta. Käytävän kylpyhuoneen vastaiset seinäpinnat ovat kastuneet seinän alaosista. Rakenteet ovat osittain kastuneet myös suihkuvesistä (puutteellinen vedeneristys). Alaslasketussa levykatossa on mikrobikasvustoa. Käytävän lattia on kastunut muovilaatan alta kylpyhuoneen vastaisen seinän edustalta. Vanhan kylpyhuoneen ulkonurkkaus on kastunut, sekä katto- ja lattiapinnat lievästi.
   
2. kerros: Kiinteistön takaseinä (maanpaineseinä) on kastunut laajalti. Sade- ja sulamisvedet pääsevät rakenteisiin. WC-tilojen seinä-, katto- ja lattiapinnat ovat kastuneet. Katosta tippui vettä. Keittiötilan laatoitetussa lattiassa on paikoin kosteutta (käytöstä aiheutunutta, sekä maanpaineseinän edustalla). Laatat ovat paikoin irti alustastaan. Keittiötilan maanpaineseinä on levytetty, joten varsinaista seinäpintaa ei päässyt mittaamaan kauttaaltaan. Seinän yläosa on paikoin kastunut ja seinässä on kosteuden aiheuttamia vauriojälkiä.

Alun perinhän toivottiin, että ainoastaan talon pohjakerroksessa on kosteusvaurio. Ensimmäisen kerroksen lattiapinnoissa on lisäksi päällyste, joka todennäköisesti sisältää asbestia.

Tarvittaessa voin käsitellä talon kuntoa myös muilta osin.

LISÄYS:
Helsingin Sanomat uutisoi.
Valtaajat: Kustannusarvio tekosyy poliittisen tahdon puutteelle.

Jes! Vähänkö oli hauskaa saada tämä tiedote sähköpostiini:

"Helsingin kaupunginmuseon kaikkiin museoihin ja näyttelyihin on pysyvästi vapaa pääsy 2.1.2008 alkaen kaupunginvaltuuston päätöksellä. Helsinkiläiset ja kaupungissa vierailevat voivat saada tietoa ja huvia Helsingin historiasta ja kulttuuriperinnöstä maksutta kaikkiaan kymmenessä museossa.

Helsingin kaupunginvaltuusto päätti marraskuussa kaupungin budjetin hyväksymisen yhteydessä poistaa pääsymaksut Helsingin kaupunginmuseon kaikista museoista. Näin tieto Helsingin historiasta halutaan saada mahdollisimman monen saavutettavaksi. Kaupunginkirjaston tavoin kaupunginmuseo vaalii helsinkiläisten yhteistä kulttuuriaarretta. Museo on hyvinvointipalvelu, josta kaikilla on tasaveroinen oikeus nauttia.---"

Hieno päätös! Toivottavasti tämä johtaisi siihen, että muutkin museot ja näyttelyt muuttuisivat pikkuhiljaa maksuttomiksi.

Tänään oli nuorisolautakunnan kokous. Viime viikolla toimitetun esityslistan mukaan tähän kokoukseen ei olisi pitänyt olla tulossa Elimäenkadun talonvaltaukseen liittyvää asiaa. Kuitenkin kokoukseen saapuessani sain tiedon, että kuntokartoitus on esityslistalla lisälistana.

Pidän äärimmäisen huonona käytäntönä Elimäenkadun tuomista listalle ilmoittamatta siitä etukäteen. Lautakunta on jo aiemminkin muissa asiayhteyksissä esittänyt kritiikkiä valmistelua kohtaan niillä kerroilla, jolloin esityksiä on tuotu kokoukseen päätettäväksi niin, ettei niistä ole tiedotettu eikä niihin ole voinut tutustua ennen kokousta.

Mielestäni olisi ollut kohtuullista, että lisälistasta olisi tullut tieto etukäteen edes sähköpostilla. Minä ainakin jouduin poistumaan toisaalle klo 18.30 kesken asian käsittelyn, sillä olin olettanut kokouksen päättyvän viimeistään silloin. Esityslista kun ei ollut muuten pitkä, eikä minulla ollut syytä olettaa kokouksen kestävän pidempään. Mikäli olisin tiennyt lisälistasta, en tietenkään olisi tehnyt muita sitoumuksia illalle.

Erityisesti silloin, kun kysymys on poliittisesti merkittävistä asioista, on lisälistojen tuominen kokoukseen mielestäni huono hallintotapa. En toki vastusta sitä, että poikkeustapauksissa asioita tuodaan lisälistalla. Hetkittäin sellaiselle on tietenkin olemassa hyvät perustelut. Mutta silti, ei luulisi olevan liikaa vaadittu, että asiasta edes yritettäisiin tiedottaa jo silloin, kun kokoukseen tulevaa esitystä valmistellaan. Minä luin sähköpostini viimeisen kerran puoli tuntia ennen lautakunnan kokouksen alkua. Tuskin näidenkään paperien valmistelu aivan viime sekunneilla ennen kokousta käynnistyi.

Ei liene yllätys, että Elimäenkadun vallatun talon kuntokartoitus jäi kokouksessa pöydälle. Lisälistalla kokoukseen tuodut asiat ovat jääneet melkein poikkeuksetta aina pöydälle siksi, ettei niihin ole ehditty tutustua tarpeeksi ja koska lautakunta on pitänyt lisälistoja huonona hallintona. Asiallinen tiedottaminen lisälistasta ennen kokousta vähentäisi varmasti todennäköisyyttä sille, että lautakunta pyytää asian pöydälle. Luulisi olevan valmistelijoidenkin etu, että lautakunta kokisi voivansa tehdä asiasta päätöksen siinä kokouksessa, jonne esitys tuodaan. Miksi muuten näitä lisäesityslistoja ylipäänsä haluttaisiin tehdä?

****

Tiedoksi myös, että kuntokartoituksen mukaan rakennus on varsin yksiselitteisesti liian huonossa kunnossa, jotta se voitaisiin ottaa käyttöön. Kirjoitan tästä myöhemmin lisää. KUN OLEN EHTINYT TUTUSTUA PAPEREIHIN.

Lautakunta kokoontuu ylimääräiseen kokoukseen 20.12. klo 8 päättämään Elimäenkadun valtauksen kohtalosta.

Sikakohun keskelle joutunut emakko kertoo, että hänen tyttärensä on kärsinyt viime viikolla syntyneestä skandaalista. "En halua osallistua tähän keskusteluun enää millään tavalla, sillä en halua lisätä tyttäreni taakkaa", sanoo sikalan emakko. "Tyttäreni on kärsinyt jo tarpeeksi".

Puujalkahuumori sikseen. Oikeasti kyseessä on maa- ja metsätalousministeri Sirkka-Liisa Anttilan Iltalehdelle antama haastattelu. Lyhyt haastattelu on julkaistu torstain lehdessä liittyen Linnan juhliin. Sirkka-Liisa Anttilan tytär omistaa yhden Oikeutta eläimille -järjestön julkisuuteen tuomista tiloista, joiden epäeettiseen eläintenpitoon halutaan kiinnittää huomiota. No, jos positiivisia asioita etsitään, niin hyvä oikeastaan, että Sirkka-Liisa Anttila haluaa vaieta: hänhän on aika vahvasti jäävi käsittelemään suomalaisen tehomaatalouden julmuuksia.

Tsekkaa jos et usko: tehotuotanto.net
Katso myös Raivoriinan blogikirjoitus ja PS.

Nostan hattua eläinoikeusaktivisteille. Tehotuotanto.net -sivuston materiaaleihin tutustuttuaan on vaikea väittää, että suomalainen eläinteollisuus olisi eettistä. Vastenmielinen valokuva- ja videomateriaali tuo hyvin selvästi esiin tehotuotannon todellisen luonteen. Tehotuotanto.net on loistavin aktivistitempaus pitkään aikaan.

Viime joulukuussa ihmettelin Finfoodin lihan terveellisyyttä ja muutenkin hienoutta ihannoivaa Kaikki lihasta -julkaisua. Voisivatkohan Finfood ja muut suuria tukia nauttivat lihalobbarit pikkuhiljaa tunnustaa puhuneensa läpiä päähänsä ja ihan tietoisesti? Ja voisikohan esimerkiksi joku kokoomuksen naiskansanedustaja tehdä eduskuntakyselyn myös tästä yksipuolisesta näkökulmasta, jota on valtion tuella annettu? Tasan eivät ole käyneet veroeurot, kun lihateollisuuden ja eläinoikeuksien tiedotusavustusosuuksia on jaettu. Veronmaksajana minä olen ainakin kovin kiinnostunut, että selvitettäisiin onko lihateollisuuden saama tiedotustuki käytetty valheelliseen mainontaan.

Demariopiskelijat järjestävät lauantaina Helsingin Paasitornissa seminaarin otsikolla Globaalin vasemmiston tulevaisuus. Aihe on tärkeä ja mielenkiintoinen. Myös minua on pyydetty yhdeksi panelistiksi  edustamaan Vasemmistonuoria. Alla Vasemmistonuorten näkökulmasta hieman johdattelua teemaan ja globaalin vasemmiston rakentamisen haasteisiin. Lisää näkökulmia esimerkiksi yhteistyöstä yhteiskunnallisten liikkeiden tai Euroopan ulkopuolisten vasemmistolaisten ryhmien kanssa nousee esiin sitten varsinaisessa keskustelussa.

---

Ennen Neuvostoliiton hajoamista kansainvälinen yhteistyö oli merkittävää. Vasemmistonuoret (silloinen SDNL) oli jäsenenä Demokraattisen Nuorison Maailmanliitossa (WFDY), ja muun muassa nuorisofestivaalien kautta kontakteja luotiin aktiivisesti ympäri maailman. Reaalisosialismin romahdus johti kuitenkin kansainvälisten kumppanuuksien uudelleenarviointiin.Monet WFDY:n jäsenjärjestöistä eivät ole halunneet uudistua esimerkiksi suhtautumisessaan demokratiaan. 1990-luvun alkuvuosina Vasemmistonuoret erosi WFDY:sta ja siirtyi järjestössä tarkkailijajäseneksi. Sama pätee varsin hyvin myös puolueen kansainvälisiin yhteistyökuvioihin.

Reaalisosialismin romahdus on vaikeuttanut sosialidemokraateista vasemmalla olevan vasemmiston uudelleen organisoitumista, mutta toisaalta myös suhtautuminen ylikansallisiin poliittisiin järjestelmiin. Suomessa Vasemmistoliitto on löytänyt luontevimmat yhteistyökumppaninsa muista pohjoismaisista vasemmistopuolueista. Tilanne ei ole ongelmaton, sillä erityisesti ruotsalaisten ja norjalaisten käsitykset Euroopan unionista poikkeavat vahvasti Vasemmistoliiton näkemyksistä. Vasemmistoliitto on hyväksynyt kansanäänestyksen jälkeen Suomen jäsenyyden Euroopan unionissa ja pyrkii edistämään vasemmistolaista politiikkaa unionin sisällä. Ruotsalaiset ja norjalaiset toverit haluavat maansa irtaantuvan EU:sta tai olevan liittymättä sen jäseneksi.

Vasemmistoliitto on mukana GUE/NGL-europarlamenttiryhmässä, johon kuuluu jonkin verran puolueita, jotka eivät ole uudistaneet näkemyksiään demokratiasta ja ihmisoikeuksista. Vasemmistoliitto ei kuitenkaan ole halunnut liittyä muutama vuosi sitten perustettuun Euroopan Vasemmistopuolueeseen (ELP), jossa nämä ryhmät eivät ole edustettuna. Euroopan Vasemmistopuolue on yksiselitteisesti ihmisoikeuksien ja toimivamman demokratian puolella, eikä hyväksy kommunismin nimissä tehtyjä rikoksia. Lähivuosina Vasemmistoliiton on tehtävä oma uudelleenarviointinsa kansainvälisistä kumppanuuksistaan. Vasemmistolaisen politiikan tekeminen edellyttää globaalia verkostoitumista, mihin ei pelkkä pohjoismainen yhteistyö riitä. Pitäisi olla rohkeutta lähteä rakentamaan uutta vihreää vasemmistoa ja Vasemmistoliiton tulisi olla aktiivisempi uuden politiikan luomisessa. Ympäristökysymyksiä painottavia puolueita löytyy myös Pohjoismaiden ulkopuolelta, esimerkiksi Kreikan Synaspismos. Luonteva askel kohti globaalia politiikkaa olisi edes organisoitua Euroopan-laajuiseen puolueeseen.

Yhteistyö Euroopan ulkopuolisten toimijoiden kanssa muuttuu jatkuvasti tärkeämmäksi. Verkostoituminen yhteiskunnallisten liikkeiden kanssa on välttämätöntä poliittisten muutosten käynnistämiseksi. Tällä hetkellä GUE/NGL -europarlamenttiryhmä ylläpitää monipuolisia suhteita Euroopan ulkopuolelle, muun muassa Afrikkaan ja Latinalaiseen Amerikkaan. GUE/NGL seuraa lisäksi aktiivisesti maailman sosiaalifoorumeita. Tätä verkostoitumista pyrkii myös Euroopan Vasemmistopuolue edistämään omalla toiminnallaan. Euroopan Vasemmistopuolue olisi vastaisuudessa luontevampi toimija EU:n ulkopuolisissa kysymyksissä kuin europarlamenttiryhmä, jonka toiminnan pääpaino ja toimivalta keskittyy lähinnä EU-parlamenttiin.

Globaalin vasemmiston tulevaisuuden kannalta olennaista on puhua myös siitä, millä tavalla edistää ammattiyhdistystoiminnan globalisoitumista. Ammattiyhdistysliike on monella tapaa vielä enemmän kytköksissä kansallisvaltioon kuin vasemmisto. Ylikansalliset työnantajat ovat kuitenkin arkipäivää, milloin alamme nähdä useammin myös ylikansallisia työtaisteluita?

Vielä sananen eilisestä nuorisolautakunnan kokouksesta. Elimäenkadun vallatun talon lisäksi asialistalla oli toki muutakin. Kirjoittelen nyt nuorisoasiainkeskuksen jäsenkortin hinnasta. Lautakunnan kokoukseen tuotiin esitys Nk:n jäsenkortin tekemisestä maksuttomaksi vuoden 2008 alusta. Esitys kaatui kuitenkin äänestyksessä äänin 6-3 minun ja vihreiden lautakunnan jäsenten äänestäessä pohjaesityksen puolesta.

Nuorisotalojen kävijämäärät ovat olleet jo useamman vuoden ajan selvässä laskussa. Nuorten avoimissa foorumeissa on useasti nostettu esiin, että nuorisoasiainkeskuksella on imago-ongelma. Nuorisotalojen potentiaaliset kävijät eivät ole tietoisia siitä, mitä nuorisotalolla olisi mahdollista tehdä  tai mitä muita palveluja nuorisoasiankeskuksesta olisi saatavilla. Nuorisotaloja pidetään esimerkiksi nurkkakuntaisina ja värittöminä.

Yksi luonteva keino helpottaa nuorten tutustumista nuorisotalojen toimintaan olisi poistaa jäsenkorttien maksullisuus. Maksu ei ole suuri, se on 5 euroa vuodessa. Silti tämä viisikin euroa voi olla ratkaiseva summa, kun nuori miettii tullako mukaan vai ei. Lautakunnan esittelytekstissä tuotiin esiin, että maksujen nettotuotto on vuodessa vain noin 14 000 euroa – kyse ei siis edes ole merkittävästä tulonlähteestä nuorisoasiainkeskukselle. Maksullisuuden poistamisen puolesta puhuu lisäksi se, että Espoossa ja Vantaalla maksullisuudesta on luovuttu jo muutama vuosi sitten.

Itse en ymmärrä argumenttia siitä, että maksullisuus jotenkin parantaisi jäsenkortin haltijoiden sitoumusta nuoristotalojen toimintaan. Sitoutuminen syntyy hyvästä ilmapiiristä ja vetovoimaisesta toiminnasta. Helpointa on tulla mukaan, kun kynnys on mahdollisimman matalalla. Mielestäni nuorisotyöntekijöillä on lisäksi paljon keskeisempiäkin työtehtäviä kuin toimia Tupperware-henkisesti jäsenkortin myyntitykkeinä.